aavikko reitti sää views

Aavikko

usaimg_6241
Autolla tuli ajettua pikkuisen vajaa 2000 kilometriä, 1220 mailia. Länsirannikolla oli maisemat, joita emme osanneet odottaa. Odotimme aavikkoa, mutta saimme sen lisäksi muutakin. Korkeuseroja, vuoria ja pelkkää aavikkoa. Pelkästään Mojaven aavikko, joka makaa Kaliforniassa, Nevadassa, Arizonassa ja vähän Utahissa, on pirun iso pläntti, Suomeen mahtuisi kymmenisen Mojavea. Me käytännössä ajettiin Mojaven ympäri melko aavikon reunoilta.

Mojave on korkeimmillaan puolentoista kilometrin korkuinen. Meidän matkalla myös päädyttiin samoihin korkeuksiin, joissain kohdin jopa hieman korkeammallekin.

Aavikoilla asuu jos jonkinmoisia elukoita. Eräs Uber-kuski kertoi meille, että vietti nuoruutensa Phoenixissa ja silloin he kavereiden kanssa keräilivät aavikolta skorpioneja ja bongaili kalkkarokäärmeitä. Hän kertoi myös meille Gilamonsterista, joka myöhemmin osoittautui liskoksi, jonka näimme Phoenix Zoossa. Aavikolla on myös ilveksiä, kojootteja ja erilaisia jyrsijöitä, jotka muistuttavat hiiriä tai rottia. Pete olikin saanut vinkin, että jos tulee tarve keskellä aavikkoa nousta autosta, maata kannattaa tömistellä, jotta käärmeet ja muut ihanuudet pelästyvät ja lähtevät meitä pakoon. En onneksi törmännyt mihinkään ällöttävään. Varmaan kiertäisin aavikot kaukaa, jos olisin tarantellan nähnyt siellä jossain.

usaimg_6140

usaimg_6300

usaimg_6187

Varmasti tunnetuin aavikon kasvi on kaktus. Niitä oli joka puolella, mutta jos niitä ei näkynyt, oli joitain lehtipuita ja havupuita! Nämä alueet erottuivat hyvin. Alueet, joissa oli kaktuksia, oli kuivan oloisia, hiekka näytti polttavan keltaiselta, mutta puiden täyttämiltä alueilta ei hiekkaa juuri näkynyt auringolle.

usaimg_6119

usaimg_6231

usaimg_6228

Suomessa ajomaisemat on hyvinkin tuttuja meille; metsiä, peltoja ja järviä. Oli siis todella outoa nähdä pelkkää aavikkoa, pelkkää ei mitään. Välillä saattoi olla pelkkää suoraa tietä, aavikkoa, kaktuksia ja vuoria ja auringon täyttämä pilvetön taivas. Aavikolla oli kuiva ja kuuma ilma, parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) jopa 46 astetta. Korkeuserojen takia lämpötilat vaihtelivat paljon. Pysähdyimme melkein puolentoista kilometrin korkeudessa ostamaan pientä evästä autoon ja ulkona oli alle 30 astetta, mikä tietysti tuntui sen neljänkympin jälkeen kivan viileältä 🙂

Jotkut aavikolla ja vuorilla ajavat saattavat törmätä kylttiin, jossa pyydetään sulkemaan auton ilmastointi. Miksi? Voi olla, että edessä on jyrkkä nousu, jonka takia auto käyttää voimansa mieluummin siihen ylös pääsemiseen kuin kuljetettaviensa viileänä pysymiseen. Tunnetaan myös nimellä moottorin ylikuumeneminen, you know? Ja yllättävää kyllä, näitä kylttejä ei kaikki halunneet uskoa, sillä näimme muutamat autot tien varsilla konepelti auki. Ja myös niitä autoja, joilta oli rengas puhjennut.

Kaiken kaikkiaan aavikko on upea näky Suomi-maisemien rinnalle, mutta pidemmän päälle sekin saattaa uuvuttaa, niinkuin mikä tahansa ajaminen. Jos tulee lennettyä länsirannikolle, ajakaa vaikka tuo LA-Vegas välinen Mojaven läpi menevä tie (I15). Siinä saa jo hyvän käsityksen korkeuseroista ja aavikosta.

usaimg_6244

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *