auton vuokraus hertz hotellit newark reitti virginia beach

NYC – Virginia Beach

Sunnuntaina, elokuun viimeisenä päivänä, pakkasimme viimeisetkin tavarat mukaan, joita olimme levittäneet New Yorkin hotellissa. Myönsimme, että hotellia jää ikävä ja päätimme, että tulemme hotelliin vielä ennen Suomeen paluuta, ellei se ole täynnä ja kunhan se ei ole hirvittävän hintava (nythän olimme saaneet sen tarjoushintaan). Kirjasimme itsemme ulos hotellista ja suuntasimme laukkujemme kanssa kadulle.

Otimme Grand Central Stationilta taksikyydin Newarkin lentokentälle. Matka sujui hyvin, vaikka taksissa oli huono ilmastointi (vai pelkkä tuuletus?) ja kuski ajoi kuin hullu. Matka kesti reilu puoli tuntia ja koska olimme tunnin etuajassa, päätimme käydä syömässä ennen auton hakua. Newarkin lentokenttä vaikutti symppikseltä ja sielläkin airtrain kuskasi matkustajia terminaalista toiseen.

Vuokrasimme auton Hertziltä ja koska kaikki ei mennyt mutkitta, tähän aiheeseen palaamme, kun olemme saaneet koko jutun selvitettyä kunnolla Hertzin kanssa. Kaksi vuotta sittenhän vuokrasimme auton Alamolta e-Autovuokraamon kautta ja se oli todella halpaa ja helppoa, auton haussakin meni viisi minuuttia ja autossa oli kaikki kunnon varusteet. Hertzillä odotimme autoa melkein tunnin ja siihen nähden, mitä autosta maksoimme, olimme pettyneitä. Vaikka auto on viime vuoden malli, se ei siltä tuntunut, sillä varustelutaso oli äärimmäisen surkea. Auton ohjattavuus tuntui onneksi miellyttävältä.

Matkaan lähdimme siis hieman stressaantuneina ja pettyneinä. Sanoimme ehkä parit kirosanat ja ensimmäisen ajorykäyksen aikana huomasimme koko ajan huonoja puolia autosta. Tupakansytytintä ei ollut, vakionopeudensäädin toimi kummallisesti, suurella nopeudella kiihdyttäessä konepellin alta kuului outoa ääntä, kuljettajan penkissä oli todella pienet ja huonot säädöt (hyvä kun edes polkimiin yletyn) ja radio rätisi.

Vietimme yön Edgewoodissa, Marylandin osavaltiossa. Hotelli oli todella viihtyisä ja yllätyimme huoneen suuresta koosta. vielä parempi yllätys oli kylpyhuoneesta löytynyt poreamme. Päivä alkoi sittenkin hymyillä meille.

Edgewoodissa oli todella todella lämmin, voisi ehkä jo puhua kuumuudesta. Haimme vähän ruokaa KFC:stä ja pesimme hotellilla pyykkiä. Ja tottakai rentouduimme loppuillasta poreammeessa ja totesimme, että kylppärin seiniä ja peiliä oli vähän ahdistavaa tuijotella, koska emmehän me enää toisiamme tuijota.

Aamulla saimme aamupalan, joka oli niin perinteinen amerikkalainen aamupala, että olimme jo ehtineet unohtaa, ettei siitä kannattanut hirveästi iloita. Pullamössöleipää, muffinsseja, rinkeleitä, liian makeita jugurtteja, todella sokerisia muroja, makeaa maitoa, vohveleita, siirappia, munakasta, pekonia ja mehuja.

Maanantaina siis jatkoimme ajomatkaa kohti Virginian osavaltiota emmekä olleet istuneet edes tuntia autossa, kun totesimme, että meillä oli jo hiukan nälkä. Tietyön vuoksi navigaattori ohjasi meidät hetkeksi pois oikealta tieltä ja vaati keskellä motaria tekemään U-käännöksen. Otimme maalaisjärjen käyttöön ja pääsimme tietyöstä pois takaisin oikealle tielle. Sen hässäkän jälkeen oli aivan pakko päästä syömään, mutta tottakai jouduimme hetken odottelemaan, että tuli vastaan EXIT, jossa oli meille mieluisa ruokapaikka.

Pitkä ajomatka päättyi siis tänne Virginia Beachiin, siihen pahamaineiseen hotelliin, josta oli jo aiemmin puhetta. Saimme auton purettua tavaroistamme (ai niin, tupakansytytinhän löytyi siis takapenkin hollilta ja takakontista, kuinka kätevää) ja sisäänkirjauksen jälkeen jännitimme huonetta. Saimme huoneen toiseksi ylimmästä kerroksesta, seiskasta, ja tottakai hissiä jouduimme taas odottelemaan… Vanhat fiilikset alkoivat hiipiä takaisin ja minä ainakin mietin, että pitäiskö vaan jatkaa matkaa.

Huone oli kuitenkin yllättävän siisti, parisänky, josta ei löytynyt bedbugeja, siisti keittiö ja sohva, jossa voi istua! Nyt muutaman päivän jälkeen voi todeta muutamia parannuksia, esim. siivoojat vievät hiekan mukanaan, jee! Siivoojat eivät yritä väkisin tulla sisälle yhdeksältä aamulla, vaikka muutamana aamuna olemmekin luulleet niin (olivat menossa naapuriin). Valitettavasti on niitä asioita, joihin ei ole tullut muutosta eikä varmaan olekaan. Suihku on nimittäin yhtä laiska eli hiusten pesu on todella aikaa vievää ja ehkä vähän turhauttavaa. Pönttö on yhtä aggressiivinen ja imukykyinen (haha). Hotellin pesulaa on tullut jo kokeiltua, vai pitäiskö sanoa pesukonetta. Hotellissa on kahdessa kerroksessa laundry room ja meidän kerroksessa on ainakin yksi pesukone ja yksi kuivausrumpu. Pesukone oli ilmeisesti joltain jäänyt puoliksi käyttämättä, en tiedä, se oli outoa, mutta jouduin pyykit pesemään kahdesti. Se oli varmasti vain sattumaa, mutta on outoa, että näinkin suurehkossa hotellissa on ehkä vain kaksi pesukonetta. (Edgewoodissa oli kunnon pesutupa.)

Virginia Beachista ei vielä tämän enempää, mutta voin vain tähän hetkeen todeta, että täällä ollaan vain oltu, hengattu, chillailtu ja luuppailtu. Totesin, että tällä se loma olisi pitänyt aloittaa; totaalisella rentoutumisella!

Hertzin kanssa tulen olemaan vielä tekemisissä, mutta en sentään vuokrausasioissa. Siitä sitten myöhemmin, kun saavumme Suomeen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *