alamo auton vuokraus las vegas lento los angeles osavaltiot phoenix reitti sää san diego shoppailu universal studios

Vegasista Vegasiin

New York City jäi taakse, kun Jere suuntasi melkein kaksi viikkoa sitten takaisin kotiin ja me lensimme Peten kanssa Las Vegasiin. Tällä kertaa lento sujui paremmin kuin viimeksi, koska en kärsinyt migreenistä ja jos olisinkin saanut kohtauksen, oli lääkkeet mukana käsimatkatavaroissa. Testattiin ekaa kertaa Uberia Las Vegasin päässä ja siitä jäi todella hyvä kuva. William oli oikein erinomainen kuski ja antoi jopa vähän vinkkejä paikalliseen ajokulttuuriin.

Oli hieman outoa olla matkalla ilman Jereä, koska Jere olisi rakastanut Vegasia. Mutta oli ihana olla vain kahdestaan. Vihdoinkin 😀

Las Vegasissa yövyimme kaksi yötä, tasataksemme taas pientä aikaeroa (tällä kertaa kolme tuntia eroa Nykiin). Sehän sujui helposti ja aika kulutettiin pelaamalla kasinolla. Ei hätää, rahaa on edelleen tallella. Laitoin yhteen peliin jokusen sentin ja voitin siitä 32 dollaria. Aika näppärää. Sinä iltana söimme hyvin.

Kaksi vuotta sitten auto vuokrattiin Hertziltä niillä odotuksin, että saadaan sillä hinnalla jotain upeaa, todella siistiä ja wow-efektiä. Ei saatu. Oltiin pettyneitä ja tein jälkeenpäin valituksenkin, joka onneksi vähän tuli luottokorttilaskussa vastaan. No, nyt ei vuokrattu autoa Hertziltä, vaan Alamolta, josta vuokrattiin auto ekalla matkalla, vuonna 2012. Otettiin Uberilla kyyti Alamolle (taas jälleen kiva ja helppo kokemus), odotettiin viitisen minuuttia tiskille pääsyä ja paperiselvittelyiden jälkeen meille sanottiin “Row 16, choose your car”. WHAAAT?! Olimme tiskillä maksaneet hieman extraa, jotta saisimme hieman paremman auton ja näitä parempia, hieman isompia SUV-autoja oli kyseisellä rivillä kaksi. Jos olisimme pysyneet alkuperäisessä suunnitelmassa, perus SUV-autoja olisi ollut about kymmenen, joista valita. Valitsimme meidän riviltä 7-paikkaisen valkoisen Kia Sorenton.

Kialla tuli ajokilometrejä pikkuisen vajaa 2000 ja sillä ajettiin ensin kohti Los Angelesia. Losissa oli tarkoitus käydä Universal Studiolla ja sinne meni kokonainen päivä. Meillä ei ollut muita suunnitelmia ja toiveissani ollut San Diego katosi nopeasti mielestä, kun pohdimme hotelleja, aikataulutusta ja sen sellaista. Päähänpistosta syntyi suunnitelma ajaa Arizonan Phoenixiin, jossa lopulta yövyimme kolme yötä.

Phoenix ei kaupunkina ollut kummallekaan tuttu. Hotellille saapuessamme kysyttiin olemmeko ennen käyneet Phoenixissa ja kun pyörittelimme päitämme, saimme kartan ja parit vinkin missä kannattaa shoppailla ja mitä kannattaa käydä tsekkaamassa.

San Diegoon olisi ollut tarkoitus mennä eläintarhaan, joten tyydyimme Phoenixin tarjontaan. Phoenix Zoo oli kokemuksen arvoinen, vaikka koko paikkaa ei käveltykään läpi. Kiersimme puiston sellaisella kiertoajelubussilla, jonka avulla sai hyvin selvää, mitkä elukat kiinnostaa eli mihin asti kannattaa kävellä. Kävimme myös 4D-teatterissa, jossa kerrottiin eläimistä (yllättävää) ja totesimme, että kuumana päivänä oli ihan kiva saada vesiroiskeita naamalle.

Tosiaan, kuuma. Phoenixissa lämpötilat oli päivisin reippaasti yli neljänkymmenen. Iltaisin lämpö laski reilu kolmeenkymppiin. Mutta niin etelässä ei kuitenkaan ollut sellaien ällöttävän hiostava ja kostea ilma, vaan kuiva ilma, joten neljänkymmenen asteen kuumuus ei tuntunut NIIN tukalalta, mitä olisi voinut kuvitella. Se oli semmoista, että kun hikoili, niin sitä ei edes huomannut, koska hiki haihtui samantien iholta. Vettä meni tosin ihan kamalasti ja siihen meni varmaan eniten rahaakin.

Eläintarhasta zoomailimmekin seuraavaa nähtävyyttä, Hole in the Rockia. Kävikin sitten niin, ettei löydetty sinne ajoreittiä eikä lähdetty siinä helteessä tarpomaan kuin idiootit, joten tyydyttiin katsomaan reikää kivessä autosta käsin.

Phoenixissa oli myös tarkoitus shoppailla. Käytiin yhdellä outlet-ostarilla, mutta pettymys oli karvas, kun tajusimme, että olimme ajaneet ihan turhaan ulkoilmaostarille. HYI. Ei siinä helteellä jaksa shoppailla, ei, vaikka tietysti kaikki myymälät oli ilmastoituja. Lähdimme vähin äänin ja löysimme onneksi sisäilmaostarin. Ja vähän osteltiinkin juttuja, joten se reissu ei ollut turha. Luottokorttilaskua odotellessa.

Phoenixissa ollessamme piti taas tehdä päätöksiä. Mitä teemme auton palautuksen suhteen, Grand Canyonin suhteen ja muutenkin koko aikataulun kanssa. Tehdäänkö ensin tuo ja sitten ajetaan tuonne vai tehdäänkö noi samana päivänä ja mennään sitten tuolloin vasta tuonne; sen tyyppistä pohdintaa. Päätimme sitten niin, että ajetaan päivässä takaisin Las Vegasiin ja koska auton palautuksella ei ollut kiirettä, ajateltiin, että kanjonilla käydään “sitten myöhemmin”.

Ajoreitistä muuten tämän verran. Korkeuseroja oli niin paljon, että korvat naksui auki ja kiinni koko matkan ajan. Välillä tuli ihan pieniä kylttejä, joissa kerrottiin korkeuden olevan 3000 tai 5000 jalkaa. Hui. Maisemat oli älyttömän makeita ja noilla reiteillä oli varmaan muutama sata kilsa pelkkää suoraa. Suoraa tietä eikä mitään muuta. Korvien naksumista vain.

Las Vegasiin saavuimme sunnuntaina illasta ja pari yötä vietimme Luxorissa ennen Monte Carloon vaihtoa. Pitkään blogihiljaisuuteen on syynä parikin asiaa; ei olla jaksettu, on ollut muutakin tekemistä, ollaan oltu netin saavuttamattomissa tai ihan vaan se, että läppäriä ei olla jaksettu nostaa laukusta (ja kun sen nostettiin sieltä, läppäri tippui suoraan Peten varpaalle ja vielä viikonkin jälkeen varvas on kipeä).

Mainitsemistani tekemisistä on tulossa omat kertomuksensa, mutta saa nähdä tuleeko teksti ulos Yhdysvaltojen maaperällä vai Suomessa. Ajattelin, että voisin Nykin lennolle ottaa läppärin syliin.